Jotkin ottelut muistetaan tuloksesta. Toiset yhdestä maalista, torjunnasta tai katsomosta kuuluneesta huudosta. Sitten on kausia, joiden merkityksen ymmärtää kokonaan vasta vuosien kuluttua.

Musan Salamalle kesä 1976 oli sellainen.

Kun MuSan pelaajat astuivat ensimmäiseen I divisioonakauteensa, he eivät voineet tietää, että heidän joukkueeseensa palattaisiin vielä puoli vuosisataa myöhemmin. Heille kyse oli siitä hetkestä: harjoituksista työpäivien jälkeen, pelimatkoista, pukukopin puheesta ja aina seuraavasta ottelusta.

Kentän laidalla näkyi tuttuja kasvoja. Katsomossa istui perheitä, ystäviä ja seuraväkeä, joista moni tunsi pelaajat muutenkin kuin pelipaidan numerosta. Kun erotuomari vihelsi ottelun käyntiin, huomio kiinnittyi kentälle. Siellä pelattiin omalle seuralle ja oman alueen ihmisille.

Ensimmäinen kausi I divisioonassa oli palkinto vuosien työstä. Se kertoi rohkeudesta, sitoutumisesta ja yhteisestä uskosta siihen, että Musan Salama pystyi ottamaan paikkansa korkeammalla sarjatasolla.

Nyt tuosta kaudesta on kulunut 50 vuotta.

Muistot palaavat Musan Wembleylle

Lauantaina 25.7. vuoden 1976 joukkueen pelaajat ja toimihenkilöt kokoontuvat jälleen yhteen Musan Wembleylle.

Monelle paluu tuo mieleen hetkiä, joita ei löydy sarjataulukoista tai ottelupöytäkirjoista. Joku muistaa pukukopin tunnelman ennen peliä. Toinen pelikaverin äänen tai katsomosta kuuluneen tutun kannustuksen. Yksi muistaa ratkaisevan tilanteen, toinen matkan vierasotteluun.

Vuosikymmenten jälkeen mieleen eivät aina ensimmäisenä palaa numerot. Mieleen palaavat ihmiset.

Kenttä, katsomot ja niitä ympäröivä miljöö ovat muuttuneet vuosien saatossa. Jokainen aikakausi on jättänyt Musan Wembleylle oman jälkensä. Paikka ei näytä tänään täysin samalta kuin vuonna 1976, eikä sen tarvitsekaan.

Jotakin tuttua on kuitenkin säilynyt.

Kesäinen ottelupäivä. Katsomossa kulkeva puheensorina ennen aloitusta. Yleisön äänet, jotka voimistuvat pallon lähestyessä maalia. Pelaajat, jotka vetävät MuSan paidan ylleen ja valmistautuvat puolustamaan kotikenttäänsä viimeiseen pillinvihellykseen saakka.

Sukupolvet ovat vaihtuneet, mutta seura on sama.

Niille, jotka elivät mukana vuonna 1976, lauantai merkitsee paluuta yhteisiin vuosiin. Niille, jotka tuntevat tuon ajan vanhempiensa, isovanhempiensa tai vanhojen seuraihmisten kertomuksista, päivä tarjoaa mahdollisuuden kohdata seuran historiaa kirjoittaneet ihmiset.

Katsomossa saattaa istua myös lapsi, joka kuulee ensimmäistä kertaa, miksi juuri vuoden 1976 joukkueella on erityinen paikka Musan Salaman historiassa.

Ihmiset tilastojen takana

MuSan ja EPS:n välisen ottelun puoliajalla vuoden 1976 joukkue esitellään yleisölle pääkatsomon edessä.

Kentälle eivät astele vain nimet vanhasta kokoonpanoluettelosta. Sinne saapuvat ihmiset, jotka harjoittelivat yhdessä, jakoivat otteluiden paineen ja kantoivat Musan Salaman tunnusta aikana, jolloin seura pelasi ensimmäistä kertaa I divisioonassa.

Hetken ajan samalla kentällä kohtaavat kaksi aikakautta.

Vuoden 1976 pelaajat näkevät kentällä tämän päivän Valkoiset Tiikerit. Nykyinen joukkue puolestaan kohtaa ihmiset, jotka edustivat samoja värejä 50 vuotta aikaisemmin.

Jalkapallo on muuttunut. Harjoittelu, varusteet, olosuhteet ja pelin vaatimukset ovat kehittyneet. Yksi asia on kuitenkin kulkenut joukkueelta toiselle: vastuu siitä, mitä MuSan paidan kantaminen merkitsee.

Seuran historia ei synny vain suurista voitoista. Se rakentuu ihmisistä, jotka saapuvat harjoituksiin, tekevät työnsä joukkueen puolesta ja palaavat seuraavaan otteluun edellisestä tuloksesta riippumatta. Jokainen joukkue saa jotakin edeltäjiltään ja jättää jotakin seuraaville.

Vuoden 1976 joukkue jätti jäljen, joka näkyy yhä.

Huuto, jonka moni muistaa

Yksi tuon ajan vahvimmista muistoista on kannustushuuto, joka tuli tunnetuksi ympäri Suomen:

"VOIMAA, VOIMAA, SE ON SALAMA!"

Se ei ollut vain katsomosta noussut huuto. Se oli viesti kentälle: MuSa ei pelannut yksin.

Ääni kulki katsomosta pelaajille ja palasi kentältä takaisin jokaisena juoksuna, kamppailuna ja yrityksenä. Monelle nuo sanat ovat jääneet mieleen vielä vuosikymmenten jälkeen.

Vuoden 1976 joukkueen valmennuksessa ja huollossa mukana ollut Olli Välimäki toivoo, että tuttu huuto kuullaan jälleen.

"Toivotaan kannustusta ja huutoa: ’Voimaa, voimaa… ’"

Lauantaina tuohon huutoon voi liittyä jokainen.

Siihen voivat yhtyä ne, jotka muistavat sen jo vuosikymmenten takaa. Sen voivat oppia myös ne, jotka kuulevat sen ensimmäistä kertaa. Kun sanat nousevat jälleen Musan Wembleyn katsomosta, ne kuuluvat vuoden 1976 joukkueelle, tämän päivän Valkoisille Tiikereille ja koko Musan Salaman yhteisölle.

Historiaa muistetaan, pisteistä pelataan

Juhlapäivän keskellä pelataan myös tärkeä sarjaottelu, kun MuSan miehet kohtaavat Espoon Palloseuran.

Kentällä ei pelata menneisyyden muistoista, vaan tämän päivän pisteistä. Nykyiset pelaajat kirjoittavat omaa kauttaan samalla, kun katsomossa kunnioitetaan yhtä seuran historian merkittävimmistä joukkueista.

Siksi lauantain ottelu on tavallista sarjapeliä suurempi kohtaaminen.

Se on mahdollisuus nähdä vanhoja pelikavereita ja tuttuja seuraihmisiä. Se on tilaisuus kertoa lapsille ja lastenlapsille, millainen MuSa oli ennen. Samalla se on mahdollisuus kannustaa niitä pelaajia, jotka kantavat seuran värejä tänään.

Tule mukaan kiittämään vuoden 1976 joukkuetta, kannustamaan tämän päivän Valkoisia Tiikereitä ja antamaan tutun huudon kantaa jälleen kentän yli:

Voimaa, voimaa, se on Salama!

MUSA 🆚 EPS

📅 Lauantaina 25.7.
🕓 KLO 16:00
📍 Musan Wembley

Vuoden 1976 joukkue

Vuoden 1976 I divisioonajoukkueen pelaajat ja toimihenkilöt olivat mukana kirjoittamassa yhtä Musan Salaman historian merkittävimmistä luvuista. Lauantaina he kokoontuvat jälleen yhteen 50 vuotta myöhemmin.

Pelaajat

Timo Aaltonen, Esa Furuholm, Tapio Furuholm, Ari Jokela, Tauno Junnila, Juha Pekka Kallio (k), Heikki Kinnunen, Olli Lamminen, Erkki Leppänen (k), Pertti Lundell, Timo Mattila, Jussi Mäkipää, Jarkko Nurminen, Pertti Peltola, Jari Peltonen, Teppo Rajala, Antti Rosenqvist, Heikki Saine, Seppo Sairanen, Jukka Sulamäki ja Harri Vihtilä.

Valmennus ja huolto

Matti Lahtinen, Hannu Vihtilä ja Olli Välimäki.