MusaCastin jakson numero 15 vieraana on mies, joka ei varmasti jätä porilaisia urheiluihmisiä kylmäksi. Hän on Jari "Japa" Levonen, takavuosien tulisieluinen pelaaja, joka sittemmin löysi itselleen kokonaisen elämänuran urheilusta: ensin pelaajana, sitten tuomarina, nykyisin tuomarien apuna Tilannehuoneessa.

Noin 10-vuotiaana Levonen tuli pelaamaan jalkapalloa Musan Salamaan. Tulisieluinen mies keräsi kortteja, mutta myös taisteli siihen malliin että maaliverkotkin heiluivat. Jääkiekko ja jalkapallo kulkivat pitkään rinnakkain, kunnes lopulta tuli eteen valintatilanne.

Jari Levonen muistelee aikaa myös Pekka Ruissalon elokuussa 2021 tekemässä haastattelussa. Haastattelun tarjontaa on käytetty Me ollaan MuSa - Nyt. Aina. -kirjassa.

- Vuonna 1984 pääsin pelaamaan kiekossa nuorten EM-kisoja. Samana vuonna Pekka Ulmas nosti Musan Salaman edustuksen mukaan. Ässät laittoi valintatilanteen eteen: Heikkilän Lasse kutsui kulmahuoneeseen, että nyt pitäisi tehdä päätöksiä, Japa muistelee.

Hän sanoo, että jalkapallon jääminen on harmittanutkin.

- Jos jokin harmittaa 1980-luvussa, niin se että jalkapallo jäi taakse. Olin puhdas kärki, mutta kai minusta jotain hyötyä oli joukkueelle. Meillä oli huikea nippu kasassa, oli Vellu Härmää ja Haanpään Kaitsua, Japa muistelee.

Vanhoihin pelikavereihin lukeutui aikanaan myös pitkä poika kentän vierestä, Pekka Markkanen. Pitkä poika pelasi ikäluokkajoukkueen maalivahtina. Pekan vielä pidempi poika Lauri on tehnyt sittemmin ainutlaatuisen uran koripalloilussa. Velipoika Eeron ura on yltänyt kansainvälisille jalkapallokentille asti.

- Pekka teki huikean uran koripallossa, ja Lauri on laittanut siitä tietysti vielä asteen paremmaksi. Oli hienoa, että Lauri tuli NBA:sta Susijengin mukaan. Se antaa ihan erilaista sykettä, kun ammattimies tulee mukaan. Kyllä porilainen veri virtaa siinä perheessä, urheiluperheestä on vahvasti kyse.

Punainen heilui

Jari Levonen oli myös jalkapallossa erittäin tulisieluinen pelaaja. Tulisieluisuus yltyi sillekin tasolle, että muun muassa Levosen äiti yritti hillitä kortteja pienimuotoisella bonusjärjestelmällä. Levonen sanoo, ettei äidin bonusmarkoista koskaan liian paljon päässyt ansaitsemaan.

- Jalkapallossa punaiset olivat varmasti ansaittuja. Kyllä siinä kun mennään pallon perässä, tuli haastettua vastustajan puolustajia ja maalivahtiakin. Aikanaan sai vetää aika kovaa, vähän turhankin kovaa. Sitten vaan pitää ottaa vastaan se, että myös omalle kohdalle tulee iskuja, Japa muistelee.

- Jälkikäteen ajateltuna useammat punaiset kortit olisi voinut jättää ottamatta. Ei niistä ainakaan joukkueelle mitään hyötyä ollut, hän jatkaa.

MuSa-kirjaa tehdessä vastaan tuli tarina, jossa ylivoimaista vastustajaa vastaan yksinäinen kärki Levonen joutui viettämään pitkiä aikoja keskiympyrässä. Siinä Japa istui keskiympyrässä ja soitti suutaan sen minkä ehti.

- En muista tuota matsia, mutta olin kyllä aika usein keskiympyrässä. Meillä oli sen verran kova porukka, että luotin jätkiin siinä että puolustus kuitenkin hoitaa ja sieltä tulee pari pitkää palloa, joilla pääsen haastamaan kaveria.

Eräässä ottelussa Levonen ratkaisi VPS:ää vastaan tiukan matsin. Ratkaisevaa maalia Japa meni tuulettamaan totta kai vastustajan vaihtopenkin eteen.

- Sitten kävi niin, että sama joukkue tuli vastaan Oulussa lopputurnauksessa. Vaasalaisilta tuli isoin kaveri sanomaan, että seuraavassa matsissa vedetään sitten pystyyn kunnolla. Kyllä sitä tietysti katsomossa vähän mietti, että mitäköhän on luvassa. Kaikki meni kuitenkin siististi, Japa nauraa.

Pukarista tuomariksi

Moni ihmetteli aikoinaan, kun kiekkokaukaloissa riittävästi suuta soittanut, poikittaista antanut ja aina kaikkensa likoon pistänyt Levonen ryhtyi tuomaritöihin. Alkuun ehdotus lähti puhtaasta vitsistä, mutta vitsistä kehittyi lopulta ura, joka ylsi lähes 1 000 liigaottelun mittaiseksi. Pelaajien arvostus Levosella on ollut alusta lähtien: siitä kertoo kaapillinen Kultainen pilli -palkintoja.

- Varmasti on ollut niin, että joskus on tullut kaukalossa sanottua pelaajalle vähän pahastikin, mutta kaikki lähtee tietysti kunnioituksessta. Nöyryyttäkin pitää olla: joka matsissa kuitenkin käy niin, että joku vihellys menee vihkoon. Sitten pitää nostaa vaan käsi ylös ja kertoa, että asia tiedostettu, sitten jatketaan eteenpäin.

Nöyrän, mutta taistelevan asenteen omaksuminen on yksi niistä viesteistä, joita Japa haluaa välittää Musan Salaman junioreille. Levosta hieman harmittaakin se, että yhteiskunta on vuosikymmenten saatossa muuttunut siihen suuntaan, että lyhyetkin harjoitusmatkat tehdään vanhempien kyydissä. Aikoinaan Japa polki Salaman harjoituksiin Itä-Porista mennen tullen.

- Ja yhteisöllisyys on tärkeää. Musan Salaman kaltainen seura on nimenomaan yhteisö, jossa tehdään ja koetaan asioita yhdessä.

Levosen MusaCast-jakso on kuultavissa viikonlopun aikana.