”Oli kivaa päästä pelaamaan parhaiden kanssa ja päästä näyttämään omaa osaamistaan.”

Vuonna 2009 syntyneiden poikien Huuhkajaturnaus pelattiin Eerikkilän urheiluopistolla 27.-30.6.2023. Turnaukseen oli valittu 273 pelaajaa, jotka edustivat omia alueitaan. Pelaajien tukena ja turnausta rakentamassa oli yli 100 taustahenkilöä, valmentajia, maalivahtivalmentajia, videoanalyytikkoja, huoltoa sekä tietenkin Palloliiton henkilöstöä. Musan Salamaa turnauksessa edustivat pelaajat Luukas Weckström, Ruben Barrett ja Luukas Heikkilä sekä valmentaja Mikko Heikkilä.

Luukas Heikkilä edusti turnauksessa 7. sijoittunutta Team Forssia ja Weckström, Barrett ja M. Heikkilä 9. sijoittunutta Team Hradeckyä.

"Turnaukseen oli yritetty tehdä 12 tasavahvaa joukkuetta, ja tässä onnistuttiin hyvin. Ottelut olivat tasaisia, ja kuka tahansa saattoi voittaa kenet tahansa. Kuten Lännen Team Forss voitti toisessa ottelussaan mestaruuteen matkanneen Team Kamaran. Kun ottelut olivat tasaisia, pelit ovat pelaajille vaativampia ja pelaajatarkkailun kannalta anti on paras mahdollinen”, kertoo Lännen aluevalmentaja Teemu Eskola

Pelaajat kokivat turnauksen Eskolan kanssa saman suuntaisesti. Kaikkien kolmen mielestä leirin kilpailullisuus ja vaatimustaso olivat korkealla ja onnistumiset ruokkivat myös omaa motivaatiota. ”Oli hyvä nähdä millä tasolla on verrattuna suomen parhaisiin oman ikäluokan pelaajiin”, kiteyttää Weckström.

Aluevalmentaja Eskola oli tyytyväinen MuSan pelaajien esityksiin turnauksessa: "Musan Salaman pelaajat onnistuivat tapahtumassa oikein hyvin. Odotin ennalta, että kolmikko pystyisi ottamana johtavat roolit omissa joukkueissaan ja näin kävikin. Jokaisella heissä on varsin selkeät vahvuudet ja toisaalta kehityskohteet, mutta hyvin potentiaalisina pelaajina pidän heitä kaikkia."

Myös kolmikko koki onnistuneensa turnauksessa hyvin, vaikka jokaisen mielestä parannettavaa jäikin. Kysyttäessä leirin antia omaan peliin, tulevat vastaukset nopeasti

Keskikenttäpelaajat Barret ja Heikkilä kokivat selkeänä oppina havainnoinnin ja uskalluksen pelata omaa peliä. ”Havainnointi kehittyi ja uskalsin kääntyä pallon kanssa pienissäkin tiloissa”, toteaa Barret Heikkilän säestäessä: ”Leirillä opin liikkumaan paremmin pallottomana. Nyt hahmotan taas paremmin, minne väleihin ja tiloihin pitäisi liikkua, että olisi paremmin pelattavana.”

” Leirillä yritin kikkoja vähemmän ja liikutin palloa nopeammin. Sama pitäisi viedä oman jengin peleihin”, kertoo topparina häärinyt Weckström.

Pelaajakehitys on ollut tapetilla koko Suomessa, mutta myös Porissa. Eskola näkee selkeää kehitystä tässä asiassa. "Suomessa on enemmän ja enemmän seuroja, jotka tekevät kohtuullisen hyvää pelaajakehitystyötä tasalaatuisesti vuodesta toiseen. Pelaajia tulee Huuhkajaturnaustasolle ja jopa turnauksen tähdistöön useammasta seurasta. Pelaajapoolimme on laajentunut."

MuSan junioripäällikkö Mikko Heikkilä jakaa Eskolan näkemyksen pelaajakehityksestä. ”2009 -ikäluokan pelaajat ovat itselleni suhteellisen tuttuja, sillä olen Musassa tätä ikäluokkaa valmentanut lähes 8 vuotta, aina tähän kevääseen saakka. Silti itselleni tuli jopa osittaisena yllätyksenä se, miten laadukkaita pelaajia ja laajasta seurakattauksesta turnauksessa esimerkiksi Lännen alueelta oli mukana. Aluevalmentajan duuni ei tässä suhteessa ole helppo. Pitää nostaa Teemulle peukkua onnistuneista valinnoista.”

Turnaus itsessään oli Heikkilälle valmentajana ensimmäinen ja avarsi taas näkökulmaa melkoisesti. ”Lähdin turnaukseen avoimin mielin ja toimimaan omien vahvuuksieni kautta. Team Hradeckyn valmennustiimi toimi mielestäni alusta saakka hyvin yhteen ja päävalmentaja Kalle Marjamäki (TPV) antoi kaikille tilaa. Oli hieno kokemus toimia tiimissä, jossa kaikilla oli selkeät roolit ja jossa mukana oli myös rooleja, joita ei seura-arjessa aina käytettävissä ole. Näistä esimerkkinä MV-valmentaja (Miika Juvonen, PK35) ja videoanalyytikko (Teemu Kohomäki, TPS). Pidän valmennuksen kehityksen ja oppimisen kannalta tärkeänä myös tutorin (Teuvo Palkki, FC Jazz) mukana oloa. Yhteistyö Teuvon kanssa toimi mainiosti.”

Heikkilä kokee, että Musan Salama on ottanut junioripuolella isoja askeleita myös kilpailullisuuden suuntaan, mutta valmista ei ole ja töitä on edelleen paljon. ”Seurana olemme kohdanneet viime aikoina paljon negatiivista julkisuutta ja myös miesten edustusjoukkueen alamäki menneinä kausina on luonut julkisuuteen mielikuvaa siitä, että MuSa on edelleen kyläseura. Tässä kaikessa pääsee monilta unohtumaan, että MuSa on selkeästi Porin suurin seura yli 600 passillaan. Kilpailullisuus on lisääntynyt myös joukkueissa. P14 on tästä oiva esimerkki. Se pelaa kolmatta kautta putkeen ikäluokkansa korkeimmalla sarjatasolla. Yksilötasolla kesä-heinäkuun aikana Palloliiton maajoukkuetien tapahtumissa on mukana 8 pelaajaa, 3 pojista ja 5 tytöistä, tämä on hieno saavutus niin pelaajille, kuin seurallekin.”

Heikkilä on kuitenkin tapansa mukaan realisti ja rehellinen. ”Kilpailullisuutta ja tavoitteellisuutta meidän tulee edelleen kehittää MuSassa ja seurayhteisössämme pitkäjänteisesti. Arjen laatua pitää tavoitteellisten pelaajien osalta kyetä parantamaan edelleen huomattavasti. MuSassa tämä tarkoittaa valmentajien koulutustason nostamista edelleen ja resurssien ohjaamista junioritoimintaan entistä selkeämmin.”

Myös Eskola nostaa esiin laadukkaan arjen. "On tärkeää, että potentiaalisimmat pelaajat voivat pelata ja harjoitella mahdollisimman vaativassa ympäristössä. Kilpailu jalkapallossa on kansallisesti kova puhumattakaan kansainvälisesti, joten tasoitusta ei kannata antaa."

Yhteistyö porilaisessa jalkapallossa ja etenkin FC Jazzin kanssa, on ollut kuuma peruna jo pitkään. Tästä kysyttäessä Heikkilä vakavoituu entisestään. ”Valmentaessani 2009 ikäluokkaa, pelasimme yhteisjoukkueilla FC Jazzin pyynnöstä Huuhkajaliigaa ja osallistuimme HJK -cupiin (hopeaa). Kokemus oli erinomainen. Emme vain saaneet tämän ikäluokan osalta kokonaisvaltaista pakettia luotua sillä MuSan ja Toven näkemykset toteutuksesta poikkesivat liikaa FC Jazzin vastaavista. En usko, että yhteistyö junioreissa olisi pelaajatasolla mitään muuta kuin tervetullut lisä heidän arkeensa. Aikuiset sitten ovatkin asia erikseen, niin edustustasolla kuin taustoillakin.”

”Koen edelleen erittäin vahvasti, että kun tarkastellaan Porilaisia poikajunioreita selkeästi kilpailullisuuden kautta ja kokonaisuutena, ainoa tie nostaa pelaajien tasoa ja taata junioreissa valtakunnallinen menestymisen mahdollisuus, on tehdä yhteistyötä kaikkien seurojen kesken. Huuhkajaturnaus vain vahvisti tätä tunnetta. Pelaajille pitää luoda mahdollisimman vaativa ympäristö – yhdessä. Nämä asiat eivät saisi jäädä aikuisten omien tarkoitusperien ja ambitioiden jalkoihin. Seurojen on oltava suurempia ja vahvempia kuin yksilöt”, hän paaluttaa.