Päävalmentaja Pireksen mukaan Salamalla oli riittävästi paikkoja ratkaista ottelu turkulaisten pelatessa pitkää palloa.

Pekka Ruissalo

 Torstai-iltana nähtiin ensimmäistä kertaa Porissa sellainen harvinaisuus, että Konsta ja Niilo Puustinen pelasivat vastakkain kilpailullisessa ottelussa. Asetelman täydensi isä-Risto Musan Salaman penkillä valmentajana. Konsta pelasi Musan Salaman paidassa, Niilo Interin kakkosjoukkueessa.

Tällä kertaa Puustisten välinen taistelu päättyi maalittomaan.

-          Kyllä siinä on ihan erilainen fiilis pelata veljeä vastaan kuin jotain tuntematonta kaveria, Konsta alustaa.

-          Tuntuu hienolta mennä veljen kanssa samaan palloon kovaa, Niilo jatkaa.

Kumpi sen sitten voittaa?

-          Yleensä minä, Konsta sanoo.

-          Ei todellakaan. Pikkupojasta asti se on ollut minä, Niilo vastaa.

Veljesten kausi on mennyt tähän asti oikein hyvin. Niilon loukkaantumismurheet alkavat olla hiljalleen jo voitettu kanta.

-          Ihan mukavasti on mennyt. Peliaikaakin tulee koko ajan enemmän, Niilo sanoo.

-          Kausi on sujunut hyvin, Konsta komppaa.

 Päävalmentaja Jefferson Pires oli hivenen pettynyt maalittomaan tasapeliin. Hänelle jäi sellainen olo, että joukkue menetti kaksi pistettä.

-          Olihan siinä tilanteita taas… kentän kunto loi oman haasteensa matsille. Turkulaisten valmennus sanoi, että olivat arvioineet kentän kunnon ennen matsia ja päättäneet sitten pelata pitkää palloa, Pires sanoo.

Paikkoja oli moneen lähtöön. Parhaan paikan sai Sami Rantala. Myös Simeon sai toisella jaksolla sellaisen vedon aikaiseksi, josta paremmalla tuurilla olisi saanut pallon myös tolppien väliin.

-          Kaverin maalivahti (Aati Marttinen) oli todella hyvä. Hän on edelleen ihan Veikkausliiga-tasoa ja sen huomasi myös lopputuloksesta, Pires kehuu.

Myös porilaisten puolustusosasto oli rautaa.

-          Joni (Kuusisto) ei taaskaan päästänyt maaliakaan. Se kertoo siitä, että puolustuspelaaminen on erittäin hyvässä iskussa.