Kun tietää mitä haluaa, valinnat eivät tunnu uhrauksilta, sanoo joukkueen pitkäaikainen kapteeni.

Pekka Ruissalo

Musan Salaman toiminnan viime vuosien ehdoton urheilullinen kruununjalokivi on ollut naisten futsal-joukkue. Kaksi Suomen-mestaruutta on tullut peräkkäisinä vuosina Poriin ja keväällä 2023 metsästetään kolmatta. Runkosarjan viimeinen kierros pelataan tällä viikolla, ja MuSan futsal-naiset lähtevät pudotuspeleihin runkosarjan voittajana.

Lauantaina on ohjelmassa vielä runkosarjan päättävä matsi HIFK Futsalia vastaan. Sen jälkeen aletaan valmistautua pudotuspeleihin.

Joukkueen maalivahtina ja kapteenina on nähty vuosikausien ajan Siiri Lilja, 26. Sunnuntaina Lilja täyttää 27 vuotta. Lilja on #musatyyppi-juttusarjan toinen haastateltava.

Siiri on suhtautunut ja suhtautuu asemaansa rauhallisesti.

- Olen halunnutkin olla niitä ihmisiä, jotka ottavat joukkueessa vastuuta. Rooli on tuntunut aina luontevalta, Siiri sanoo.

Menestystä on tullut jo pidemmän aikaa, ja tämäkin kausi on sujunut erinomaisesti. Kapteeni muistuttaa, että vaikka voittaminen on hienoa ja tärkeätä, se ei ole kuitenkaan tärkein asia.

- Tärkein asia on joukkue. Olemme saaneet porukalla sellaisia kokemuksia, joita ei voi mitata millään rahalla tai palkinnoilla. Olen oikeastaan vähän surullinenkin sellaisten ihmisten puolesta, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kuulua mihinkään joukkueeseen, Siiri sanoo.

Ei ollut aivan selvää, tulisiko pikku-Siiristä juuri jalkapalloihminen vai mitä hän olisi halunnut harrastaa. Lapsena meni monta vuotta niin, että varsinaista harrastamista ei ollut.

Kunnes tuli kesä 2006 ja jalkapallon MM-kilpailut. Pikku-Siiri katsoi otteluita ja yhtäkkiä lamppu syttyi päässä. Oma juttu oli löytynyt. Aiemmassa #musatyyppi-jutussa miesten päävalmentaja Pires kertoi kokemuksistaan Ronaldinhon kanssa, ja niitä löytyy myös Siiri Liljalta.

- En ollut siihen aikaan oikein kiinnostunut harrastamisesta missään ohjatussa toiminnassa. Touhuilin kyllä muuten paljon kaikenlaista. Sitten katsoin niitä pelejä, ja esimerkiksi Ronaldinhon otteet innostivat. Jossain vaiheessa totesin sitten vanhemmille, että minähän alan harrastaa jalkapalloa, Siiri muistelee.

Postissa tuli Nuori Pori harrastaa -lehti, josta löytyi kilpailevia vaihtoehtoja tyttöfutikseen. Vaihtoehtoina olivat NiceFutis ja Musan Salama.

- Valinta osui NiceFutikseen. Ratkaiseva kriteeri oli paidan punainen väri, Siiri nauraa.

Tämän jutun otsikossa puhutaan Siiri Liljasta pikku-Siirinä. Siihenkin löytyy selitys NiceFutiksesta.

- Pelasimme samaan aikaan Siiri Välimaan kanssa maalivahteina. Siiri on pidempi kuin minä. Pelaajat alkoivat kutsua minua sitten pikku-Siiriksi.

Pelaaminen vei tytön nopeasti mennessään. Joukkueharjoituksia, otteluita sekä paljon omatoimista tekemistä Porin kymppärin eli kymmenennen osan legendaariksessa Lastiksen eli lastenkodin puistossa. Samassa puistossa, jossa vuosia aiemmin muuan Antti Sumialakin oli kikkojaan harjoitellut.

- Siinä vaiheessa oli varmasti sellainenkin ajatus, että jalkapalloammattilaisuus on tavoitteena jossain vaiheessa.

Nice-Futiksessa jalkapalloilu jatkui 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun, ja jossain vaiheessa mukaan alkoi tulla futsal. Futsalin oli tarkoitus olla tukevaa harjoittelua jalkapalloilulle. Liljan pelikavereina oli palloilijoita kuten Elina Setälä ja Netta Hannula: molemmat nykyisen futsal-joukkueen avainpelaajia ja maajoukkueestakin tuttuja naisia.

Jossain vaiheessa jalkapallo alkoi jäädä lajivalikoimassa taka-alalle. NiceFutiksessa jalkapalloa pelanneet naiset siirtyivät Musan Salamaan pelaamaan futsalia oikein tosissaan.

- Musan Salamassa huomasin nopeasti, että Helanderin perheellä oli intoa siihen hommaan. Se olikin sitten menoa. Vuosi oli 2011 ja minä tuolloin 14-vuotias. Pari vuotta siitä niin mentiin urheilulukioon, jossa taisin ottaa harjoittelun jälkikäteen ajateltuna turhankin tosissaan. Kyllä sitä on vähän hämmästellyt sittemmin, että jaa että kolme harjoitusta päivässä, Lilja naurahtaa.

Sittemmin futsal on vienyt naisen mennessään ja tulosta on tullut. Maajoukkuepaitakin on tullut tutuksi. Siiri suhtautuu rauhallisesti saavutettuun menestykseen. MuSa Futsalin historia ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, ja kokemusta on siitäkin, että joukkueen kauden viimeisissä otteluissa pelataan selviytymisestä.

- Lajissa on nähnyt varmasti ihan kaikkea mahdollista äärimmäisestä alakulosta siihen, kun kaikki onnistuu. Kun kokemusta karttuu, huonoistakin hetkistä osaa olla sillä tavalla kiitollisempi, että niistä on myös oppinut jotain, Siiri sanoo.

Maalivahti on edennyt myös työelämässä. Opiskelu on ollut lapsesta asti mieluisaa, ja tällä hetkellä kasvatustieteen maisteri työskentelee Enäjärven koulun apulaisrehtorina. Lilja on erittäin tyytyväinen työhönsä kasvatusalalla: nuori nainen nähtiin takavuosina myös koutsaamassa Musan Salaman junioripelaajia.

Arki on myös erilaista kuin vaikkapa Cristiano Ronaldolla: kun Musan futsal-naiset varmistivat keväällä Suomen-mestaruuden Torniossa, joukkue matkusti yön yli rannikkoa Poriin. Aamulla Lilja meni kahdeksaksi töihin. Voi ajatella, ettei CR7:n arki ole aivan samanlaista suuren voiton jälkeen. Leikkisästi voi toki sanoa senkin, että Cristiano Ronaldo on kaksikosta se, jolla ei ole kahta futsalin Suomen-mestaruutta.

- Nuorille voisi sanoa sen, että kun oma tavoite on määritelty selkeästi, asiat eivät tunnu uhrauksilta. Minulta on jäänyt esimerkiksi lukiossa vanhojen tanssit väliin, koska samaan aikaan oli harjoitukset. Myös ottelutapahtumat ovat menneet kaikenlaisten rientojen edelle. En ajattele tai ole ajatellut niitä uhrauksina. Kun sinulla on joku tavoite, asiat toteutuvat sen mukaisesti. En ajattele, että minun olisi tarvinnut tehdä tiukkoja valintoja, vaan asioiden eteneminen on kulkenut hyvin selkeästi ja rauhallisesti, Lilja muotoilee.

Se on myös selvä asia, että urheilua varten kannattaa harjoitella. Neljän viikoittaisen joukkueharjoituksen lisäksi Lilja käy kuntosalilla kaksi tai kolme kertaa viikossa. Yleensä kaverina on myös maajoukkuepaidassa nähty Anni-Elina Luotonen.

- Joukkueen tavoitteena on tietysti nytkin Suomen-mestaruus. Tietysti myös tajuamme sen, että mikään ei ole ikuista. Jossain vaiheessa joukkue hajoaa ja elämässä tulee jotain muutakin kuin futsal. Siihen asti aiomme nauttia joka hetkestä. Sen viestin voi antaa myös seuran nuorille - joukkueessa kokee ainutkertaisia kokemuksia, joista kannattaa ottaa kaikki ilo irti, Lilja sanoo.

#uusialku

 Porin Konttorikone on Siiri Liljan kummiyritys