Musan Salaman miesten edustusjoukkue avaa tänään kautensa Suomen Cupissa. Päävalmentaja haluaa nähdä kentällä joukkueen, joka uskaltaa yrittää ja pelaa tosissaan.

Musan Salaman miesten edustusjoukkueen uusi vastuuvalmentaja Jeferson Pires tulee maasta, jossa jalkapallo on uskonto. Pires tietää, että samaan ei Suomessa taivuta. Sitä Pires sen sijaan haluaa, että asiat otetaan tosissaan ja vakavasti.

– Työt alkoivat vuodenvaihteessa. Tulin seuraan, jonka edustusjoukkue oli pudonnut kahdessa kaudessa Ykkösestä Kolmoseen. Sen myös huomasi. Urheilullisuus ja suunnitelmallisuus olivat kateissa. Seuralla oli yksi pelaajasopimus. Ei ollut jatkuvuutta, ei ollut kunnolla ajettu uusia poikia sisään. Turha tässä on kierrellä: asiat oli hoidettu huonosti, Pires sanoo – ja nauraa päälle.

Lukijan on hyvä tässä vaiheessa huomata sanat "nauraa päälle". Pires on vaativa ja tosissaan, mutta myös suorapuheinen, sosiaalinen ja huumorintajuinen. Lähtökohta on se, että kritiikki tulee aina aiheesta.

– Tulin tuomaan toimintaan urheilullisuutta ja tulin tuomaan jatkuvuutta. Olen ollut koko elämäni mukana jalkapallon maailmassa, ensin pelaajana, sitten valmentajana. Tuntui siltä, että ylpeys olla musalainen on ihan kateissa.

– Kun jonkun asian ottaa vakavasti, ihminen kehittyy. Sitten tulee ylpeys. Logot esille ja ylpeys sen suhteen, mitä olemme. Haluaisin, että kun ihminen menee ostoskeskukseen, sillä on MuSa-takki päällä. Se luo yhteisöä ja näkyvyyttä, Pires sanoo.

Valmentaja on nähnyt jalkapalloa sen verran, että tietää että Miesten Kolmosesta sexy football ja jogo bonito ovat kaukana. Joukkueen taktiikka rakennetaan sen mukaan, millaisia pelaajia on käytettävissä.

– Valmennuksen taso ja vaatimustaso pitää olla varsinkin tietyssä ikäluokassa riittävän kova. Aivan sama, mikä pelaajan taso on, mutta vaatimustaso pitää olla. Myös valmentajan on tiedostettava, missä kaveri on hyvä, ja rakentaa sitä treenaamista ja urheilua sen mukaan.

Tänään keskiviikkona Musan Salaman miesten edustusjoukkue avaa kautensa Raumalla Pallo-Iirojen kakkosjoukkuetta vastaan.

– Tulee haastava vuosi, mutta nyt me haemme jatkuvuutta. Ihan sama, nousemmeko heti vai emme. Tärkeintä on, että pelaajien pitää uskaltaa pelata. Meille voi tulla tappioita, mutta so what. Tärkeintä on, että pelaajat oppivat – ja pelaamalla oppii, hän sanoo.

Pires ihmettelee, että moni suomalainen alasarjajoukkue rakentaa edustusjoukkueitaan rahalla.

– Suomessa Kakkosen tasolla on yritetty rakentaa joukkueita rahalla. Siinä ei ole mitään järkeä. Mieluummin pelata Kolmosessa monta kautta omilla pojilla ja omalla identiteetillä sen sijaan, että ostetaan porukkaa muualla. Se luo tulevaisuutta, Pires sanoo.

Musan Salaman edustusjoukkuetta vahvistaa tänä kesänä kolme nigerialaista, jotka pelaavat myös Akatemian matseja. Pires on tyytyväinen pelaajien tuomaan lisäarvoon.

– He ovat taitavia, ja nostavat etenkin joukkueen pallonhallintaa merkittävästi.

Pires uskoo myös siihen, että pelaajat oppivat toisiltaan. Se tapa on tarttunut mukaan kotoa Brasiliasta.

– Nyt meillä on edustusjoukkueen treeneissä yksi 15-vuotias: nuoret pelaajat oppivat siitä, että on enemmän vauhtia, kavereissa enemmän kokoa ja kaikkien kaikkiaan hieno fiilis olla siellä kopissa. Yksi kaveri istui Välilän Jussin vieressä kopissa, ja se oli pojalle jo upea elämys: vitsi, se on pelannut Ykkösessä! Jo tällaiset kokemukset ovat junioreille tärkeitä, Pires innostuu.

– Tämä on se tyyli, miten homma hoituu Brasiliassa: nuori saa ensin viisi minuuttia peliaikaa, se kehittyy, tulee lisää minuutteja ja kun kaikki menee hyvin, kaveri on kohta avauksessa koko ajan. Näin lajikulttuuri ja koko joukkue menevät eteenpäin.

Pires tietää sen, että porilaisen urheiluyleisön palaute on parhaimmillaan hyvin sähäkkää. Brasiliassa syntyneenä ja kasvaneena hän uskoo osaavansa suhtautua siihen.

– Ihmisten palaute ei häiritse yhtään. Jalkapallo on sellaista, vahvaa tunnehommaa. Kausi ei tule olemaan helppo, sillä meillä on porukkaa mukana myös A-junioreissa. Se on tarkoituksellista: haluan nähdä meidän nuoret kaverimme pelaamassa HJK:ta, Kuopion Palloseuraa ja muita suomalaisia suurseuroja vastaan. Sitten me näemme sen todellisen potentiaalin, mikä meillä on ja mihin me voimme rakentaa tulevaisuuttamme, Pires painottaa.

Pireksen päätyminen Musan Salamaan oli värikkäiden käänteiden takana. Viimeisten vuosien aikana Pires on tehnyt töitä muun muassa HJK:ssa ja elänyt muutaman vuoden Brasiliassakin.

– Vuonna 2017 muutin Brasiliaan perheeni kanssa, ja ajatus oli se että olisimme aika kauan siellä. Sitten tuli korona ja sekoitti koko pakan. Tuntui siltä, että se ei lopu koskaan. Tulimme takaisin Suomeen ja tilanne oli se, että Musan Salama pelasi Ykkösessä ja Jazz Kakkosessa. Salamasta ei tullut mitään vastausta, sitten Jazzia tuolloin valmentanut Jari Pyykölä oli itse yhteydessä että tulehan mukaan joukkueeseen ja menin, Pires kuvaa Porin-paluun alkuhetkiä.

Jossain vaiheessa Santahuhdan veljekset Matti ja Ilkka alkoivat houkutella vanhaa pelikaveriaan tosissaan Musan Salaman suuntaan.

– Kontakti eteni, ja jossain vaiheessa mietin että minun pitäisi olla kotona perheen parissa. Pallottelimme asiaa toiminnanjohtaja Löytökorven kanssa, ja joulukuussa 2022 sopimus oli tehty.

Pires muistelee lämmöllä myös omaa pelaajauraansa, johon mahtuu yhteisiä kokemuksia niin Ronaldinhon, Alexei Eremenko Seniorin kuin Rafinhan kanssa.

– Aloitin Brasiliassa Gremiossa. Sitten pelasimme B-junnuissa Ronaldinhon kanssa. Tiet veivät sitten vähän eri suuntiin, mutta se on hieno muisto, Pires naurahtaa.

Sitten Pires pelasi Figuirehensessä, josta tuli Poriin ja FC Jazziin lainasopimuksella puoleksi vuodeksi. Ajatus oli, että nuori brasilialainen pelaisi Suomessa kuusi kuukautta. Ajanjakso venähti.

– Piti olla puoli vuotta, mutta mä olen edelleen Suomessa, hän nauraa.

Sitten mennään kesään 2001, jolloin FC Jazz kohtasi Olympiastadionilla HJK:n. Nuori Pires laitettiin miesvartioimaan isä-Eremenkoa. Yrityksestä ei voinut moittia, mutta silti Eremenko teki melkein mitä tahtoi, muun massa yhden maalin.

– Menimme puoliajalla koppiin ja olin aivan kauhuissani, kun huomasin hänet röökillä! Siinä hän poltteli kaikessa rauhassa ihan tauon loppuun asti, palasi kentälle ja oli taas aivan pysäyttämätön.

Suomessa merkittävän pelaajauran tehnyt Rafinha oli testijaksolla 2000-luvun alussa Oulussa, ja miehen otteet eivät vielä vakuuttaneet. Lopulta paluulippu oli jo ostettu takaisin Brasiliaan.

– Hän oli kaksi viikkoa näytillä, eikä tryout ollut menossa läpi, ja mies oli palaamassa Brasiliaan. Sitten joukkue oli vatsataudissa, Steven Polack valmentajana ja hän sanoi, että nyt olisi sauma mennä pelaamaan, ei ole pelaajia. Hän paukutti kolme maalia siinä matsissa, ja loppu on historiaa, kertoo Pires miehestä, jonka ura eteni Veikkausliigan nelinkertaiseksi mestariksi asti.

Rafinha pääsi pelaamaan myös Mestarien Liigaa.

Palataan alkuun ja jalkapallon uskonnolliseen hurmokseen Brasiliassa. 5. päivä heinäkuuta 1982 on sellainen, jota Brasiliassa ei unohdeta koskaan. Kaikkien aikojen parhaaksi katsotulla joukkueella MM-kisoihin lähtenyt Brasilia koki maansurun, kun Italia voitti maan rakastetut supertähdet kolmella Paolo Rossin maalilla ja Brasilian kisat olivat ohi.

Muun muassa porilaisille tuttu Piracaia on kertonut muutama vuosi sitten haastattelussa, miten esimerkiksi heidän perheessään isä nakkasi samantien television ikkunasta kadulle. Muut perheenjäsenet itkivät. Maansuru oli yhteinen. Ihmiset ikään katsomatta itkivät kaduilla ja hakivat toisistaan tukea.

Kun Pirekselle mainitsee asiasta, hän ei aluksi haluaisi edes muistella sitä. Se kertoo siitä, millaisesta jalkapallokulttuurista Musan Salaman uusi vastuuvalmentaja tulee.

– Se on iso juttu... sitä monet eivät tajua. Me brasilialaiset rakastamme jalkapalloa, se on pyhä asia. Se on osa brasilialaista kulttuuria. Sitä on vaikeata selittää.

– Vuonna 1982 se oli niin hyvä joukkue... siitä tulee aina surullinen olo, kun miettii mitä siinä tapahtui. Me surimme sitä pitkään, Pires sanoo.

Tässä juttusarjassa esitellään ajankohtainen #musatyyppi. Seuraava #musatyyppi on MusaFutsalin kapteeni Siiri Lilja, joka kertoo mitä odottaa kevään futsal-sarjan pudotuspeleistä ja mitä vaatii, jotta futsalia voi Suomessa pelata huipputasolla.

#uusialku

Pekka Ruissalo